torstai 4. lokakuuta 2012

Perhe joka rakastaa

Niin jatkakaamme. Olin siis 2 kuukautta vanha kun menin lastenkotiin. Olin täysin passiivinen lapsi. Kuukausia olin vain. En hymyillyt, en nauranut, enkä kuulemma oikeastaan edes itkenyt. Olen siis jo vauvasta asti ollut täysin huomaamaton (itse ajattelen että mitätön), "helppo lapsi" ne sanoi.

Päivät kuluivat, mutta minua kävi eräs pariskunta katsomassa. Kun olin 8 kuukautta vanha, muutin pois. Muutin ihmisten luokse jotka olisivat siitä eteenpäin minun perheeni. Perheeseeni kuului äiti, isä ja kaksi veljeä. Mutta miksi juuri minä päädyin tähän perheeseen? Minä, täysin passiivinen, huomaamaton lapsi, miksi ei kukaan muu niistä kaikista lapsista? No, en tiedä, mutta minä ehdin olla kaksi viikkoa siinä perheessä, kunnes nauroin. Tai en tiedä nauraako tuon ikäiset vauvat, mutta nauruksi äiti sitä kutsui. Täysin passiivinen lapsi ja kaksi viikkoa riitti, minä nauroin!

Siispä tahdon esitellä teille ihmiset joista tuli minulle lopulta perhe.

Äiti: Temperamenttinen höyryjyrä pohjanmaalta. Aina sanomassa kaikkeen jotain. Luulee olevansa aina oikeassa. Mutta sydämeltään lämmin ja ihana ihminen, tulee kaikkien kanssa toimeen, mutta kertoo myös jos jonkun tekemiset häiritsevät pahasti. Hoitanut lapsia vuosia ja vuosia. Suurimmaksi osaksi erityislapsia, nykyäänkin vielä ottaa viikonlopuksi hoitoon, vaikka muualla ei käykkään töissä.

Isä: Täysin äidin vastakohta. Hiljainen ja muihin mukautuva. Ei oikeastaan sano ikinä mihinkään asiaan mitään mielipidettä. Kuitenkin isä on tosi mahtava. Itse olen aika samanlainen. Mutta jos isä rupee heittää läppää ni kaikki kuuntelijat nauraa ittensä kipeeks. En oo ikinä tavannu niin hauskaa ihmistä. Nykyään isä on työkyvyttömyyseläkkeellä (tai jotain), sairastaa leukemiaa.

Veli1: Enemmän isän kaltainen kun äidin. Vuosia eli alamäessä, ei valmistunut kouluista, ei saanut työpaikkoja pidettyä. Alkoholia, kannabista, sieniä jnejne. Hyvin fiksu ihminen kyllä, arvostan tätä veljeä tosi tosi paljon. Nykyään sillä menee paremmin, löytänyt ihanan naisen ja elelee ilmeisesti oikein kivaa elämää sen naisensa kanssa. Ikävöin tätä veljeä usein, mutta ehkä sen takia että meillä ei oikeastaan ole ollut mitään yhteistä ikinä ja siitä syystä en tunne häntä niin hyvin kun voisin!

Veli2: Tää veli on tosi samankaltanen kun äiti. Pakko olla oikeassa aina, eikä se luovuta edes sillon kun tajuaa olevansa väärässä. Tälläkin mennyt pidempään vähän huonosti. Alkoholi, kannabis, sienet, piri, happo jnejne. On sekin löytänyt naisen jolla menee ihan hyvin, mutta ei se nainen kyllä auta hirveesti. En osaa sanoa nauttiiko tämä veli elämästään, toivottavasti.

Sisko: Mun paras ystävä. Tää tyttö on myös sijoitettu tähän perheeseen. Kun siis nuo kaksi veljeä on porukoitten biologisia lapsia. Tää sisko on varmasti saanut lapsuudessaan trauman mutta en halua puuttua siihen asiaan sen enempää, vielä. Minä näen paljon narsistisia piirteitä tässä ihmisessä, siitäkin voisin puhua ikuisuuden. Hän on minua 4½ kuukautta vanhempi, ollaan siis kasvettu aivan vierekkäin. Minä jäin aina varjoon. Mutta nykyään meillä on tosi hyvät välit, vaikka tunnen paljon katkeruutta siitä mitä vuosien varrella on tapahtunut. Kirjoitan jossain vaiheessa kokonaisen postauksen tästä siskosta, koska siitä on niin paljon kerrottavaa

Veli3: Myös sijoitettu, vuosia sen jälkeen kun minut sijoitettiin. Kehitysvammainen poika. Niin sympaattinen ja ihana. Tätä veljeä rakastan niin paljon että en voi edes kuvailla sitä. Tälläkin on karu tausta, mutta en tiedä palaanko siihen koskaan tarkemmin. Mutta aina kun kuljen jossain veljeni kanssa ihmiset katsovat häntä kummaksuen ja kun lopulta uudet ihmiset tutustuvat häneen, hän valloittaa kaikkien sydämet.

Siinä oli minun perheeni lyhyesti. Ihmiset joiden parissa minä olen kasvanut, minä sanon heitä perheeksi. Koska perhe on se joka rakastaa ja huolehtii. Ja vielä selvennykseksi yksikään näistä ihmisitä ei ole minulle mitään sukua!

PS. Pahoittelen syvästi että kesti kirjoittaa uusi postaus, en ole saanut muutenkaan aikaiseksi kirjoitella paljoa. Mutta nyt kun inspiraatio on valloillaan ja olen viimepäivien aikana kuullut paljon uusia juttuja biologisesta suvusta, joten palaan hyvin hyvin pian!

2 kommenttia:

  1. Onneksi jaksoin odottaa jatkoa tähän blogiin. Tarinasi kiinnostaa todella paljon koska olen sijaisäiti jonka perheeseen on sijoitettu lapsia kolmesta perheestä. Välillä tunnen itseni maailman epäonnistuneimmaksi sijaisäidiksi ja välillä taas tuntuu että meidän kaikkien on ollut todella tarkoitus kohdata ja muodostaa perhe yhdessä.

    VastaaPoista
  2. Täällä myös sijaisäiti, joka juuri blogisi löysi! Hyvä, että kirjotat. Monelle ihmiselle ajankohtaisia, mutta liian vieraita asioita.....

    VastaaPoista