Haluaisin omistaa kokonaisen postauksen siskolleni. Teen nyt heti alkuun selväksi jos puhun siskostani, tarkoitan tätä siskoa joka ei ole minulle mitään sukua vaan sijoitettu samaan perheeseen.
Monet varmasti pohtivat että vähänkö olisi kivaa jos olisi samanikäinen sisarus. Minulla ja siskollani on 4 ja puoli kuukautta ikäeroa, hän on vanhempi. Vaikka siskoni on parasystäväni, niin siltikin toivon usein että tämä tyttö ei olisi koskaan päätynyt samaan perheeseen minun kanssani.
Kerron tarinan kun olimme pieniä. Istuimme vierekkäin rattaissa joissa on kaksi paikkaa. Olimme koko perheen voimin kaupassa käymässä. Vastaan käveli eräs täti joka katsoi ensin rattaisiin ja sen jälkeen sanoi äitille: "Voi kuinka suloinen tyttö, aivan todella ihana." Ja ei, se suloinen tyttö en ollut minä. Miksi kerron tämän tarinan? Siihen on syy, vielä tänäkään päivänä minä en ole se suloinen tyttö, se on aina siskoni.
Nyt varmasti mietitte että aivan tavallista sisaruuskateutta. Mutta ei, minun siskossani on niin paljon narsistisia piirteitä (ja edes minä en ole ainut joka sen on huomannut). Hän on aivan pienestä asti räpytellyt silmiään ja kaikki ovat täysin rakastuneita häneen. Hän saa kaiken mitä hän ikinä pyytää ja jos ei saa, hän osaa tehdä sen ihmisen elämästä helvettiä joka sanoo hänelle EI!
Kun vuosia ja vuosia katsot tuota ja olet aina se huonompi, se satuttaa. Et ole mitään, vain varjo siitä täydellisestä ihmisestä.
Ja kuinka helppoa siskon oli painaa heikompaa alas. Minä yritin aina ymmärtää, miksi hän tekee niin. Hakeeko hän hyväksyntää? Hyväksyntää ja rakkautta koska jäi ilman sitä lapsuudessaan.
Ja minusta on tullut katkera. Mutta muutaman vuoden sisään olen vihdoin uskaltanut olla oma itseni, välittämättä siitä mitä hän ajattelee, mutta kyllä minä vieläkin hänen seurassaan vetäydyn taaemmas, piiloon. Onkohan siitä tullut tapa?
Kerron taas pienen tarinan: Tämä tapahtui ehkä n. kuukausi sitten. Minä otin pikavippiä 160€ (olen pahassa vippikierteessä). Menimme alkoon, ostin 2 pulloa viiniä, 1 pullon rommia, 1 pullon viinaa. Sen jälkeen menimme kauppaan, ostin lavan kaljaa ja paljon ruokaa. Ja myöhemmin vielä 1 lavan kaljaa. Ilta meni päin persettä, ei ollut edes hauskaa (tai oli muilla, minulla ei). Seuraavana päivänä mieheni kanssa sen kämpillä kun un puhelin soi. Sisko soitti. Keskustelu meni näin:
Sisko: Moi, mitä meinasitte tehä tänään?
Minä: No eillen puhuit et voitais tulla sinne
S: Nii, onks teillä kaljaa?
M: Ei, ku kaikki rahat meni eillen
S: Aijaa, no ei meilläkään. Mut älkää sit tulko jos teillä ei oo kaljaa
M: Aijaa no ei sitte.
Myöhemmin kun me oltiin miehen kanssa käyty hakemassa muutama olut kun saatiin rahaa yheltä frendiltä lainaa, ni sisko soitti uudestaan. Ja se keskustelu meni näin:
S: No moi, ootteko jo päättäny mitä teette tänään
M: Haettiin bissee ku saatiin lainattuu rahaa, juodaan ihan kahestaan täällä
S: Aijaa, no hyvä. Ku mä vaan soitin et me saatiin kaljaa mut meit on kyl jo aika paljon täs juojia.
Hyväksikäyttöä? Minä olen aina ollut se kiva joka lainaa rahaa vaikka tilanne olis mikä, koskaan en niitä laina rahoja ole takaisin saanut. Muutama päivä tämän jälkeen soitin siskolleni ja pyysin 20€ lainaan jotta saisin mun pupulle ruokaa ja itelle tupakkaa ja vastaus oli: "En kyl voi, ku mul on vaan 180€ enkä tiiä millon saan seuraavan kerran rahaa, pitäis elää näillä" Ja niimpä kuulin jälkeenpäin että koko 180 euroa oli ryypätty, mutta pyysikö sisko mua mukaan.
Pointti tuossa tarinassa on se, että mä annan ja mä annan ja mä vaan annan tälle siskolle kaiken, mutta mä en IKINÄ saa mitään takasi, missään muodossa!
Olenko katkera ja kateellinen? En tiedä, mutta näin mä näen asiat!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti