Elämä on täynnä valintoja, pieniä ja isoja. Jokainen valinta jonka teet, vaikuttaa elämääsi. Joskus teet hyviä valintoja ja toisinaan huonoja, mutta loppupeleissä, ainakin teit oman valintasi. Mutta joskus saatat joutua niin isojen kysymysten ääreen, että sinun valintasi vaikuttaa monien muiden ihmisten elämään.
Näin minulle kävi. Oli vain yksi kysymys (tai ainakin näin minä sen koen). Alkoholi vai oma lapsi?
Synnyin joulukuun lopulla, vuonna -92 Espoossa. Minulla oli äiti, ihminen jonka rakkaus omaa lasta kohtaan on rajaton. Isästä ei ole tietoa. Kaksi ensimmäistä kuukautta minua ei hoidettu rakkaudella, vain pelkällä rutiinilla, ilman mitään tunnetta. En saanut lapsena sitä mitä lapsen pitäisi saada. Kyllä varmasti hoito oli hyvää, mutta ei asianmukaista.
En tiedä missä vaiheessa sossu on astunut kuvioihin. Enkä oikeastaan tiedä mitään kahdesta ensimmäisestä kuukaudesta. Mutta tiedän kuinka kysymys kuului. Elämäsi tärkein ihminen valitsi alkoholin. Menin lastenkotiin, muiden pienien ja viattomien luokse, hylättyjen luokse.
Tunnenko vihaa tai katkeruutta? Kyllä, suurestikkin, vaikka tiedän ettei pitäisi. Monesti olen kuullut ihmisten sanovan että minun pitäisi olla kiitollinen koska entä jos minua rakastettiinkin niin paljon että se oli ainoa vaihtoehto. Minun mielestäni vaihtoehtoja olisi ollut. Alkoholistikin voi parantua, aina voi yrittää. Eikö edes oma lapsi saa ihmistä ajattelemaan että nyt niskasta kiinni, eikö edes oma lapsi saa ihmistä ajattelemaan että nyt on PAKKO yrittää.
Mielestäni minulla on täysi oikeus tuntea vihaa ja katkeruutta. Ajatukset haavoittaa minua, minä saan olla vihainen! Kaikista eniten minua kuitenkin suututtaa se, että sama ihminen joka teki minulle niin, teki vuosien jälkeen saman vielä kahdelle muulle lapsille.
Valintoja, isoja ja pieniä!
Olen odottanut kuumeisesti jatkoa tähän blogiin mutta kovin on hiljaista...
VastaaPoistaAnteeksi. Olen jo kuukauden aikana useaan otteeseen aloittanut uutta postausta. En vain ole saanut muotoiltua asiaani oikein. Mutta tulossa, kärsivällisyys palkitaan!
VastaaPoistaNiinhän se on että sinun äitisi valitsi sinulle sen laitoksen ja hän ehkä ajatteli sinun parasta.
VastaaPoistaMinun äitini ei valinnut minulle sitä että jouduin 14vuotiaana laitokseen , En itsekkään ole siihen syyllinen. Eivät ne kaikki lapset/nuoret niissä lastenkodeissa/nuorisokodeissa ole ÄITINSÄ VALINTOJEN TAKIA vaan osa on omien valintojensa ja osa taas ihan ILMAN SYYTÄ.
Tiesitkö että suomessa on turhia tahdon/lain vastaisia huostaanottoja varmaan eniten koko maailmassa?
Mulla oli/on hyvä,huolehtiva,rakastava absolutisti äiti jonka sossut mustamaalas ihan alimpaan kastiin , juopoks ja ties mikskä..
Toivon että et ota tätä ilkeilynä.. Olen vasta 15 ja yritän kokoajan kasvaa ja kehittyä henkisesti, Ja unohtaa kokemani traumat.
Se ei ole niin helppoa vain unohtaa menneisyys ja keskittyä tulevaan.
Odotan mielenkiinnolla seuraavaa tekstiäsi. Ja jaksamisia sinulle!